Taalla on aina vaikeaa tietaa tarkalleen mitka tiet ovat poikki ja missa kaupungeissa on mellakoita. Yleensa sen tietaa vasta seuraavana paivana, kun lehdet ilmestyvat. Katsotaans paaseeko tasta Nyerista tanaan lahtemaan takaisin Nakuruun. Eilen Othayan tie oli niin tukossa, etta koulutettavat joutuivat palaamaan taksilla ihmeellista kiertotieta.
Kenian uusi hallitus vie
Telegraphin mukaan 80% budjetista! Aivan uskomatonta!
Tama retkikunta ei ehka ole hirveasti muuttanut kasityksiani kehityksesta, mutta asioiden tarkeysjarjestys on pyorahtanyt ihan kokonaan ympari. Ensin taytyy laittaa korruptoituneet poliitikot kuriin ja saada poliittinen jarjestelma toimimaan jotenkin jarkevasti. Eihan maa voi koskaan kehittya ja nousta koyhyydesta, jos poliitikot syovat koko valtion budjetin!
Ja rauha, laki ja jarjestys, joka menee osittain edellisen seikan alle... Miten maa voi kehittya, jos joku mungikin kaltainen rikollisryhma voi pistaa kaiken toiminnan jumiin moneksi paivaksi? Tai vaalivakivallassa karkotetut 300 000 ihmista, jotka vaipuvat koyhyyteen menetettyaan maansa? Tai sen seurauksena romahtava maataloustuotanto?
Vaikka vaalivakivallan voidaan sanoa johtuvan koyhyydesta, sen johtajina eivat kuitenkaan toimineet koyhat, vaan upporikkaat poliitikot, jotka lisaksi maksoivat loputtomasta palkkapussistaan palkkioita vakivallanteoista. Koyhia ihmisia on vain helpompi manipuloida heimosotaan tai mungikin kaltaiseen rikollisryhmaan.
Taalla on pakko saada aikaan jonkinlainen laki ja jarjestys ennen kuin kehitys on mahdollista, mutta sen pitaa alkaa ihan yhteiskunnan huipulta. Aluksi voidaan katsoa, etta pressa ei varasta vaaleja, ja lopuksi voidaan laittaa taskuvarkaat kuriin. Miksi jonkun koyhan ihmisen pitaisi noudattaa lakia, jos presidenttikaan ei sita noudata?
Minua vain arsyttaa, etta tiettyjen suomalaisten kansalaisjarjestojen ideologiassa Kansainvalinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki nayttaytyvat lansimaiden kanssa syypaina kaikkeen pahuuteen. Kenian kaltaiset maat karsivat paljon siirtomaakauden perinnosta ja epareilusta maailmantaloudesta, on silti muutaman keskustelun jalkeen selvaa, etta kenialaiset itse pitavat korruptoituneita poliitikkojaan maailmantaloutta tai kolonialismin perintoa suurempana ongelmana.
Ongelmana on se, etta naissa keskusteluissa ei ole oikein mitaan tahoa, joka yhdistaisi kaikki osateoriat ja selitykset yhdeksi kokonaisuudeksi. On kaikenlaisia yksisilmaisia osaselityksia. Jotkut oikeistolaiset tahtovat selittaa kaiken alykkyysteorioilla, jotkut vasemmistolaiset globalisaatioteorioilla, mutta teorian valinta tapahtuu omien poliittisten mieltymysten mukaan.
Samoin lansimaiden rooli nayttaa taalta kasin hyvin erilaiselta. Ilman lansimaiden, YK:n, Tansanian ja muiden painostusta vaalimellakat jatkuisivat edelleenkin. Olisiko pahojen lansimaiden pitanyt olla puuttumatta asiaan, koska Noam Chomskyn mukaan lansimaat voivat tehda ainoastaan pahaa? Jollain tavalla tamakin diplomatia pitaisi vaantaa punaviherajattelussa pahaksi globalisaatioksi ja suuryritysten etujen ajamiseksi tai mieluiten uusimperialistiseksi yritykseksi uudelleenkolonisoida Afrikka.
Tasta aiheesta pitaa jossain vaiheessa kirjoittaa teoreettisempi lehtiartikkeli.