Molo-Nakuru-Meru-Othaya Matatu Express
Vaalimellakoiden aikaan kiinnitin huomiota siihen, etta yleensa arvioin poliittisia toimijoita sen mukaan, millaista ideologiaa nama vaittavat edustavansa. Paikallisista puolueista on kuitenkin hirvean vaikea saada irti mitaan ideologista sisaltoa, kannatus menee aika tarkkaan heimon mukaan. Itse en ennen vaaleja tajunnut kuinka merkittava tekija tribalismi on, joten puolueita oli vaikea hahmottaa.
Ehka politiikkaa pitaisi tarkastella pelkastaan henkiloiden valisena valtakamppailuna, koska eihan kukaan lopulta toteuta oikeasti ideologiaansa? Suomalaiset oikeistopuolueet ovat suhteellisen vasemmistolaisia, vasemmistopuolueet suhteellisen oikeistolaisia, eli missa se ideologinen ero edes olisi? Yksikaan puolue eduskunnassa ei kannata taysin vapaita markkinoita eika sosialismia.
Lisaksi huomasin, etta on vaikeaa pysya oikeasti puolueettomana, vaikka kumpaakaan puolta ei varsinaisesti kannattaisikaan. Sen sijaan sympatiani heiluivat sen mukaan, kumpi puoli kulloinkin vaikutti pahemmalta. Aluksi hallitus arsytti enemman vaalivilpin vuoksi, mutta varsin pian oppositio sai aikaan mahtavan inhon etnisten puhdistuksien takia. Lopussa hallitus naytti vetavan rauhanneuvottelut jumiin ja suosikki-inhokki vaihtui taas. Samaten ulkomaalaisena oli aarimmaisen vaikeaa erottaa propagandaa oikeista uutisista. Aiemmin linkitetty Human Rights Watchin raportti lienee tahan mennessa paras kuvaus todellisista tapahtumista.
Kaiken kaikkiaan vaalikaaos voi kaantya Kenian voitoksi, koska maa etenee huomattavasti, jos Kofi Annanin uudistukset tosiaan toteutetaan. Siina tapauksessa Keniasta tulee tosiaankin Afrikan mallimaa.
Enpa kuitenkaan tieda, onko oppositiossakaan ihan oikeasti halua uudistuksiin. Luin esimerkiksi Raila Odingan elamankerran, mutta en osaa siltikaan sanoa, onko tyyppi vallanhimoinen populisti vai ihan oikea reformisti ja demokratian puolustaja. Huvittavana yksityiskohtana kerrottakoon, etta Odinga opiskeli Ita-Saksassa ja nimesi poikansa Fidel Castroksi, eli taitaisi paasta Tiitisen listalle.
Kenian maine taisi karsia pahasti vaalimellakoista. Onkos suomalaisessa mediassa kerrottu rauhansopimuksesta yhtaan mitaan? Sanotaan nyt viela kerran, etten koskaan nahnyt taalla mitaan vakivaltaisuuksia. Olo oli silti monessa vaiheessa kuin elokuvassa Hotelli Ruanda.
Vaalimellakoiden takia meni budjetti sekaisin. Piti menna Mombasaan tapaamiseen ja tulla heti takaisin. Ennen Mombasan matkaa katsoin verkkopankista, etta budjetti oli plussan puolella. Juutuin Mombasaan Nakurun mellakoiden takia. Kun lopulta tulin takaisin Nakuruun, budjetti olikin jo kivasti miinuksilla. Visa Electronilla nostaessa ei nae tilin saldoa, valilla ei tieda paljonko rahaa kayttaa. Ja Mombasa on ainoa paikka, jossa olen taalla asunut hienossa hotellissa, kuin kunnon turisti konsanaan.
Toisaalta Nakurussa olisi varmaan saanut jalkitraumaattisen stressioireyhtyman, joten ehka se rahan tuhlaaminen kannatti. Lahdin Mombasaan tasmalleen oikeaan aikaan, mika on aika uskomatonta onnea. Nakurun mellakathan alkoivat vasta monta viikkoa muiden kaupunkien mellakoiden jalkeen, joten uskoin, ettei Nakuruun tulisi mellakoita ollenkaan. Muuttaminen Molosta Nakuruun oli myos onnekasta, koska Molon alue on ollut yksi pahimmista, siella oli vakivaltaa jo ennen vaaleja, ja vakivalta myos jatkuu viela tallakin hetkella, rauhansopimuksen jalkeen.
Vaalimellakoiden vuoksi hinnat nousivat, mutta samaan aikaan Kenian shillingin kurssi laski, niin etta taalla taitaa nyt olla euroheebolle halvempaa. Yleisesti ottaen maaseudulla tai Molon tapaisessa pikkukaupungissa menee naurettavan vahan rahaa, Nakurun tapaisessa keskikokoisessa jo paljon enemman, Nairobissa paljon, mutta tahan mennessa eniten meni Mombasassa. Vaikka taalla voisi periaatteessa elaa Suomeen verrattuna melkein ilmaiseksi, ei turistityyliin vedellessa rahankayttoon taida olla mitaan ylarajaa, koska jokaiseen asiaan loytyy myos hyvin kallis vaihtoehto. Ja multa on myos varastettu tavaraa ja rahaa jo monta kertaa. Juuri taman vuoksi en ole vielakaan viitsinyt ostaa uutta kameraa, kun se kumminkin varastetaan ihan heti, joten tama blogi voi olla visuaalisesti vahan koyha. No, ilmeisesti edes Afrikan hintatasolla ei voi ravata ympari Rift Valleyta ja Central Provincea kymmenta kuukautta ihan halvalla.
Vaikka onkin tullut ravattua todella paljon ympari Kenian projektialueita, olen missannut kaikki mahdolliset nahtavyydet, turistikohteet ja safarit. Ei ole nakynyt leijonaa, mutta seeproja, apinoita ja krokotiili kyllakin. Taallahan lauantaikin on tyopaiva ja matka mihin tahansa vie aina koko paivan, joten ikina ei ehdi safarille. Tosin projektialueet ovat paljon mielenkiintoisempia kuin turistikohteet. Jokaiseen paikkaan suunnitellaan jonkinlaista pienta ekoturismikohdetta, joten periaatteessa ehdin nyt nahda eksoottiset mestat ennen ekoturisteja, hahhahhaa.
Viime paivina olen ollut kohtuullisen turhautunut, koska koulutuksia siirrettiin jostain syysta eteenpain, ja kaikki muu on melkein valmiina. Ei ole loppukuuksi paljonkaan muuta tekemista kuin viimeistella GISEEM-manuaalista julkaistavaksi kelpaavaa versiota, missa on kylla siinakin ihan tarpeeksi tekemista. Siita kirjasesta voikin tulla aika mielenkiintoinen lukukokemus, kun alkuosa on yhteistyokumppaneidemme kirjoittamaa kehitysyhteistyoraporttia ja loppuosa kaytannossa tietokonemanuaalia.
Siirryin Molosta Nakuruun, koska tuntui sille, etta Molossa toiminta oli liian hidasta, mutta taalla on tietysti ihan yhta hidasta. Tassa vaiheessa siihen on jo tottunut aika mukavasti, mutta silti on turhautunut olo. Afrikassa aika tosiaan kuluu eri tahtiin kuin Euroopassa, koska kaiken hidastelun vuoksi olisin jo todella pitkastynyt Suomessa, mutta taalla aika kuluu silti todella nopeasti. Ajassa taytyy olla taalla jonkinlainen hairio, ja sita ei voi Einsteinia vahaisemman aivokapasiteetin omaava henkilo ymmartaa. Asiat etenevat hitaammin ja aika kuluu silti nopeammin.
Hidastelu johtuu tyypillisesti siita, etta jos ei itse voi tehda jotain asiaa ja pyytaa paikallista tyyppia tekemaan sen, saa yleensa odotella hyvin kauan, joskus ikuisesti. Sitten lopulta keksit jonkun tavan tehda koko homma jollain toisella tavalla, niin etta voitkin tehda sen itse. Jos tama ei ole mahdollista, no, sitten homma jaa vaan hoitamatta. Olen toistuvasti pyytanyt tyyppeja tekemaan yhden erittain tarkean asian siita lahtien kun tulin tanne, eika sita ole vielakaan hoidettu, ja se on taysin valttamaton projektin kannalta... Jos menet Afrikkaan, hommaa joku projekti, jossa voit tehda kaiken ihan itse. Se tulee ilahduttamaan seka sinua etta projektiasi.
Lisaksi tietokonehommien tekeminen on vaikeaa, koska netsplitteja ja sahkokatkoja on hyvin usein, nettiyhteydet ovat muutenkin hyvin usein tuskallisen hitaita, varsinkin toimistolla, niinpa nopeampaan nettikahvilaan saakin marssia kaytannossa joka paiva.
Nyt koulutusten pitaminen jaa viime tippaan, huhtikuussa tulee ihan hirvea kiire. Eli huhtikuussa pitaisi ehtia Meruun kouluttamaan Gitunen yhteiso ja Othayaan kouluttamaan Kariman yhteiso kayttamaan GIS-ohjelmia, seka kouluttaa Nakurussa muutama yhteistyokumppanin tyyppi pitamaan systeemia pystyssa... Eli tekemista riittaa, mutta koulutukset olisi silti pitanyt jo aloittaa, etta jaisi lopussa aikaa projektin viimeistelemiseen. Nyt joku kuitenkin keksii mulle hirvean maaran lisaa tekemista siina vaiheessa, kun pitaisi jo olla matkalla lentokentalle. Jotenkin tuntuu sille, etta yhteistyokumppanit eivat tajua, etta olen lahdossa kuuden viikon paasta, ja sitten ne pyytavat jaamaan pidemmaksi aikaa, kun tyoharjoittelu loppuu.
Mikali koulutukset nyt saadaan kuitenkin pidettya, on tama tyoharjoittelu mielestani ollut ihan erinomainen, vaikka on ollut ryostoja, mellakoita, hidastelua, budjetin rajayttamista... Kenttatyo- ja kehitysmaakokemusta tulee kivasti, samalla GISEEM-projektin teknologiaosuus on tehnyt tasta hyvin erikoistuneen tyoharjoittelun. Lisaksi tassa on ollut kaksi rinnakkaista projektia erilaisilla tehtavilla, MACOFA ja GISEEM. Oikeastaan on vaikeaa kuvitella miten tyoharjoittelusta voisi saada enemman kokemusta. Tosin tassa on myos tullut nahtya, etta Afrikassa kaikki on tosi hidasta, sekavaa ja hankalaa, mutta se olisi pitanyt oppia Etiopiassa jo seitseman vuotta sitten. Tanne tullessa oli silti aarimmaisen ylioptimistisia arvioita siita, miten nopeasti sovitut tehtavat saisi tehtya.
Harmittavin epaonnistuminen koko retkikunnassa on se, etta en ole vielakaan oppinut swahilia kuin muutaman sanan. Kaikki aivokapasiteetti menee siihen, etta saa projektit etenemaan, swahilin kirjakin hukkui johonkin Dol-Doliin. Lisaksi melkein kaikki puhuvat englantia, ja varsinkin projektialueilla pitaisi ymmartaa kikujua, merua ja yiakuuta, etta ymmartaisi parhaat jutut. Kukaan ei koskaan kykene simultaanitulkkaamaan kaikkea puhetta. Swahilin aantamisen ei pitaisi tuottaa ongelmia suomalaiselle, mutta sanavarasto on niin kaukana eurooppalaisista kielista, etta sanoja on vaikea muistaa. Esimerkiksi espanjan sanoja voi helposti arvailla, vaikka espanjan opintoni ovat suunnilleen puoliksi luettu itseopiskelukurssi. Ajattelin menna swahilin iltakurssille, mutta sitten tulikin ulkonaliikkumiskielto, ja nyt taitaa olla liian myohaista, kun ensi kuussa pitaa taas ravata projektialueilla. Taidan jatkossakin puhua kaikkialla englantia, koska se toimii kuitenkin paremmin kuin huonosti opittu paikallinen kieli. Taalla joidenkin paikallisten on joskus englanniksikin vaikea ymmartaa meikalaisen aksenttia (luullaan saksalaiseksi, kerran yksi paikallinen tuli puhumaan oikein hyvaa saksaa) ja toisin pain, kenialainen aksentti on usein todella kasittamaton.
Heimoja sanotaan Keniassa olevan yli 40, mutta se riippunee hieman maaritelmasta. Eli heimoja voidaan laskea olevan enemmankin. Esimerkiksi nuo Mukogodon alueen yiakuut ovat kasittaakseni maasaista erottautunut pienempi heimo, jolla oli hieman erilainen kieli, ja joka koki vahemmistoryhmana alemmuudentunnetta maasaita kohtaan, ja joita maasait paimentolaisina dissasivat, koska yiakuut olivat siirtyneet paimentolaiskulttuurista osittain maanviljelyyn. Nain yiakuut olivat kokonaan unohtamassa oman kielensa, kunnes jotkin heimon jasenet alkoivat elvyttamaan kulttuuriaan. Tassa GISEEM-projektikin on mukana. Nain kulttuuriset, ekologiset ja sosiaaliset asiat (kuten maanomistus ja oikeus metsien kayttoon) sekoittuvat osallistavassa kartoitusprojektissa.
Mukogodosta rakennettiin siis kolmiulotteinen kartta, eli se ei varsinaisesti kuulu meikalaisen kyberprojektiin. Kartan rakentaminen vei parhaimmillaan aamusta keskiyohon, emme oikein ehtineet koskaan tutustua alueeseen laajemmin. Alue on hyvin laaja, siella on esimerkiksi luolia, joissa asuu vielakin ihmisia. Olimme koko ajan Dol-Dolin kylassa, josta puuttui esimerkiksi sahkot ja kannykkaverkko, mutta silti oli hurjan kivaa. Tosin paikallisten mainostamia elefantteja ei koskaan nakynyt. Alue on hyvin kuivaa ja siella voi nahda esimerkiksi kameleita.
Karttatietojarjestelmaa kaytetaan Kariman ja Gitunen metsien kartoittamiseen, nain projektin pilottivaiheessa. Myohemmin tulee sitten lisaa alueita. Kariman metsa on kukkulalla Othayan kaupungin lahella. Se on kikujuiden pyha metsa, jossa mau mau –taistelijat piileskelivat 50-luvulla. Presidentti Kibaki on kotoisin ihan metsan vieresta.
Gitunen metsa on myos kukkulalla. Se on meru-heimon pyha metsa Merun kaupungin lahella. Merut ovat kikujuja lahella oleva pienempi heimo, jolla on melkein samanlainen kieli, ja jonka sanotaan polveutuvan samasta alkuaidista, Mumbista.
Naiden GISEEM-projektin alueiden lisaksi vierailimme MACOFAn kanssa muutaman kenttaretkikunnan verran Rift Valleyssa, juuri niilla alueilla, joilla oli myohemmin vaalien jalkeen pahimmat etniset puhdistukset. Mielenkiintoisimpiin nahtavyyksiin kuului esimerkiksi aito sademetsa ja pelottava kalenjin-poliitikko William Ruto, joka oli pitamassa EU-rahoitteisen ymparistoprojektin avajaispuhetta, ja jota myohemmin syyteltiin etnisista puhdistuksista.
Jakautuuhan Suomikin periaatteessa heimoihin, mutta niilla on aina ollut sama kieli, ja heimobisnes on niin ikivanha asia, etten esimerkiksi itse tieda lainkaan, mista heimoista esi-isani tarkalleen ottaen olisivat... Joka tapauksessa olen taalla hengaillut jostain syysta varsinkin kijujujen ja kambojen kanssa.
Sananen median negatiivisuudesta: tarjosin ennen vaaleja lehtijuttua osallistavasta kartoituksesta (positiivista), mutta yllattaen kukaan ei ollut oikein kiinnostunut asiasta, ja paadyinkin kirjoittamaan kaksi masentavaa artikkelia poliittisesta tilanteesta (negatiivista). Kuka sanoi, etta Afrikasta kirjoitetaan vain negatiivisia juttuja? Ja tassa on kyse pienista aikakauslehdista, joissa on usein kehitysmaajuttuja, ei mistaan isosta mediasta.
Paikalliset kaverit ehdottavat aina valilla, etta ostappas Keniasta maata, ota vaimo ja Kenian kansalaisuus ja jaa tanne ikuisiksi ajoiksi. Itse asiassa ei mikaan huono idea, kiinnostaisi suuresti etsia taalta tyopaikka, tulla toukokuussa takaisin Suomeen pariksi kuukaudeksi, ja palata Keniaan... Ei vain oikein ole hajua, etta mista taalta loytyisi tyopaikkoja. Onko ideoita? Keksikaa mulle tyopaikka! Tyoharjoittelu jatkuu enaa kuusi viikkoa! Tosin pomoni sanoo, etta tama operaatio on niin ainutlaatuinen, etta silla on melkein pakko saada Keniasta tyopaikka.
Nakurun ulkonaliikkumiskielto loppui jo aikaa sitten, mutta eipa taalla tosiaan tule pimealla kauheasti ulos mentya siita huolimatta. Ja pimeaa tulee aina kello 19, eika nay zombieita, vaikka asun hautausmaan vieressa. Korkeintaan voi menna Taidy’siin kaljalle ja palata himaan taksilla. Taidy’s on muuten ainoa tietamani hyva baari Nakurussa, mutta laskujen kanssa kannattaa olla tarkkana, koska sinne voi helposti ilmestya pari euroa ylihintaa... Turistikohteiden missaamista kuvastaa hyvin se, etta en ole vielakaan kaynyt Lake Nakurulla, vaikka olen asunut taalla jo monta kuukautta. Ei jaksa turismia, kun noilla projektialueillakin saa ravata ihan riittavasti.
Taalla saa myos suomalaiseen mentaliteettiin aika ihmeellisen perspektiivin, kuten eraista aikaisemmista postauksista varmaan voi paatella. Kenialaiset ovat hammastyttavan ystavallisia ihmisia, suomalaiset tuntuvat taman jalkeen varmaan jaapalikoilta. Samalla huomaa itse olevansa suomalainen, ei esimerkiksi jaksa millaan puhua kadulla tuntemattomille. Eroja on paljon. Afrikkalaiset esimerkiksi tajuavat kuolevansa joka tapauksessa ja useimmat ovat sen vuoksi hyvin uskonnollisia, mutta tahtovat myos pitaa hauskaa ja ottavat kovia riskeja. Koyhilla ihmisilla ei ole mitaan menetettavaa, mika nakyy vaalimellakoissa tai rikollisuudessa.
Kun tulin tanne, Suomessa oli kesa, taalla saa vastaa ympari vuoden Suomen kesaa, ja kun tulen takaisin, Suomessa on taas melkein kesa... Tarttisin oikein kunnon talvea, tallainen jatkuva kesa ei ole hyvaksi suomalaisen ihmisen energiatasolle. Lisaksi taalla on vaikeaa kayda suihkussa, koska kuumaa vetta ei tule juuri koskaan. Helle, se saa ihmisen epavireeseen... Edes pari viikkoa pakkasta tekisi ihmiselle oikein hyvaa. Nama alueet ovat niin korkealla, etta vaikka ollaan paivantasaajalla, ei lampotila kohoa juuri korkeammalle kuin Suomessa keskella kesaa.
lähettänyt Tomi Toivio @ 14:18
4 kommenttia
